Kolme tapaa hahmottaa tieto

Aiemmassa tutkimustyössäni löysin kolme eri mallia hahmottaa tieto ja verkostoyhteiskunnan perusrakenteen muodostavat tietoverkot. Ensimmäinen, avoimen toimintatilan malli pitää tietoa lähtökohtaisesti kaikkien saatavilla olevana, ilman kaupallisia tai hallinnollisia rajoitteita. Toinen, markkinalähtöinen malli käsittää tiedon osana markkinayhteiskuntaa, mikä tekee tiedosta tarvittaessa kaupallisesti hyödynnettävää. Kolmas kontrollimalli näkee avoimen tiedon levittämisessä ensisijaisesti uhkia, minkä takia malli pyrkii lähtökohtaisesti kontrolloimaan avointa tiedonsaantia lainsäädännöllä tai erilaisilla käyttöoikeuksiin liittyvillä toimilla.

Havaitsin tutkimuksessani, että verkostoyhteiskunnassa nämä kolme mallia eivät ole toisiaan ajallisesti seuraavia, kuten aiemmin oletin. Alkuperäinen ajatukseni oli ollut, että avoimen tiedon mallista olisi ajan myötä kehittynyt markkinavetoinen toimintaympäristö, joka olisi puolestaan käyttäjämäärien merkittävästi lisääntyessä korvaantunut tiedon leviämistä tarkoituksella rajaavalla kontrollimallilla.

Tämän sijaan löysin todisteita siitä, että nämä kolme mallia voivat olla olemassa samanaikaisesti. Esimerkiksi viime aikoina paljon julkisuudessa ollut yhteisöpalvelu Facebook on käyttäjille ilmainen ja tässä mielessä vapaasti saatavilla oleva. Facebookin on kuitenkin todettu myyvän käyttäjistään keräämiä tietoja ulkopuolisille toimijoille, mikä on puolestaan markkinavetoisen mallin mukaista. Tämän, pitkälti Facebookin käyttäjien tietämättä tapahtuneen toiminnan takia Facebookiin on viime aikoina kohdistunut lailla säädettyjä rajoituksia, jotka liittyvät sen toimintaan, aivan kuten kontrollimallissa esitetään.

Yliopistossa tapahtuvan tutkimustyön näkökulmasta nämä kolme mallia ovat myös ajankohtaisia. Tieteellisen tiedon saatavuus on tärkeä osa tieteen perusperiaatteita, koska ilman esteetöntä tiedonsaantia tiede metodina – uuden tiedon hankinnan välineenä – ei toimi. Kuinka muka todistaa vääräksi tai oikeaksi tieteellinen väite, johon liittyen muille on saatavilla vain rajallisesti tietoa?

Kaupallinen tieto tieteen parissa liittyy usein tilanteisiin, missä tiedon ”tilaaja” eli rahoittaja on yliopiston ulkopuolinen taho. Mitä tulee kontrollimalliin, tieteen yhteydessä sillä viitataan yleensä niihin tapauksiin, joissa tuotettuja tutkimustuloksia voisi kuvitella hyödynnettävän tavalla, joka ei ollut alun perin tarkoitus. Yksi käytännön esimerkki tästä on doping-tapausten selvittämiseen tähtäävä tutkimushanke, joka samalla lisää epäsuorasti tietoa siitä, kuinka doping-testejä voisi niin halutessaan kiertää.

Kuten totesin tutkimukseni päätteeksi, nämä kolme mallia hahmottaa tieto ovat jatkuvassa, luonteeltaan poliittisessa keskinäisessä taistelussa. Onko avoin tieto kaikkien ihmisten perusoikeus vai tarvitaanko avoimen tiedon lähteille pääsyyn jonkun erikseen myöntämiä käyttöoikeuksia? Kuinka lisätä tasa-arvoa opiskelijoiden välillä, joiden resurssit etsiä ja hyödyntää tietoa ovat erilaiset? Voiko ihmisten väitetyn jakautumisen dataköyhiin ja datarikkaisiin estää?

Me joudumme pian kohtaamaan avoimen tiedon osalta täysin uudenlaisia vastakkainasetteluja, koska oikeudesta hallita tietoa käydään jatkuvaa poliittista kamppailua. Julkisin varoin tuotettu tutkimustieto on lähtökohtaisesti julkista, mutta mitä jos tuo tieto joutuu jossakin vaiheessa ristiriitaan yksityisyydensuojan kanssa?

Käytännön esimerkki: jos aikanaan yliopistollisen lopputyönsä avoimeen julkaisuun luvan Jyväskylän yliopistolle antanut, nykyinen kansanedustaja Laura Huhtasaari vaatisi uuden EU:n tietosuojalain nojalla, että kyseinen pro gradu-tutkielma olisi poistettava avoimen tiedon piiristä hänelle henkilökohtaisesti haitallisena, mikä olisi tuon vaateen lopputulos?

Advertisements